Tällä hetkellä tuo rairuoho on PALJON pidempää, toinen munista (Fazerin Mignon) syöty ja jäljellä oleva meinaa hävitä näkyvistä ruohon joukkoon. Meidän kolmevuotias on todella innostunut vesiväreillä maalaamisesta, josta todisteena kymmenittäin taideteoksia ja yksi loppuun kulutettu vesiväripaletti. Yksi hänen mielestä ehkä hauskimpia pääsiäispuuhia oli se, että piilotimme suklaamunia ja hän sai etsiä. Kun munat löytyivät (Kinder ja sitten niitä isompia Disney-aiheisia) ne piti piilottaa ja etsiä uudestaan ennen jakamista ja syömistä :)
Kuten kuvista näkyy niin tämä pieni lähes kaksikuinen päivänsäde on alkanut hymyilemään ja naureskelemaan oikein urakalla. AINA kun on hyvä olla (eli vaippa, väsy ja nälkä hoidettu) niin on yhtä hymyä ja kaikille, jotka jaksavat hänelle jutella ja hymyillä. Mutta tottakai äiti, isi ja isosisko saavat ne makeimmat!
Siskokset yhdessä kylvyssä (tosin hygienia yms syistä pienempi huljutteli vain jalkojaan vedessä kuvaussession ajan). Isosisko on oikein vesipeto ja pienempikin taitaa ottaa mallia, tänään potkiskeli ja hymyili kovasti isin kylvettäessä omassa vauva-ammeessaan.
Huipulla tuulee! Paikalliset varmasti tunnistavat tämän huipun, jonne päädyimme viettämään valkeata pääsiäissunnuntaita eväinä pulkka, termoksellinen kuumaa maitokaakaota, lapset ja iloinen mieli. Kuvassa näkyy pieninä pisteinä oikealla meidän sininen pulkka ja kaksi hahmoa penkillä kaakaota nauttimassa ovat minä ja reipas tyttäreni. Ylös oli 426:n portaan kapuaminen ja meidän reipas 3-vuotias jaksoi koko matkan yhtään valittamatta. Välillä totesi, että väsyttää ja että istutaan tälle portaalle juomaan kaakaota. Hetken levähdettyään jaksoi kuitenkin jatkaa kapuamista ja lopulta pääsimme kaikki ylös. Tsemppasin edelläni kiipeävää tyttöä ja kannoin sylissä nelikiloista vauvaamme, joka oli tavallisen ulkoiluvarustuksen lisäksi kääritty vielä äitiyspakkauksen makuupussiin. Mies tuli joukon viimeisenä kantaen eväsreppua, pulkkaa ja turvakaukaloa. Alaspäin mentäessä jakaannuimme niin, että mies ja isosisko laskivat pulkalla ja minä kannoin repun ja vauvan turvakaukalossa, mikä olin paljon paljon raskaampaa kuin ylös tullessa. Jossain vaiheessa oli pakko vaihtaa kättä ja luovuttava turvallisesta kaiteesta. Kävely oli sen verran hidasta ja varovaista, että kerkesin laskea askelmien tarkan lukumäärän. Yhteensä siis 852 askelmaa. Tehokkaampaa kuin tuo meidän olohuoneen nurkassa torkkuva stepperi :)
Tässä vielä lähikuva makuupussissa mäen huipulla nukkuvasta nyytistä. Huomatkaa pipo :) Ne villasukat ovat muuten jo melkein jäämässä pieniksi ja jostain kumman syystä ovat myös erittäin nukkaiset (Novita Wool???), vaikka niitä on käytetty vain jalassa.
Tässä vielä pulkkamäki-tunnelmia! Alhaalla treffattuamme laskimme kaikki pulkalla (paitsi vauva!), eli mies, mies ja tyttö, minä ja tyttö ja lopuksi tyttö vielä yksin monta kertaa. Ja jaksoi itse joka kerta vetää pulkan takaisin lähtöpaikalle.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.